Satunnainen ohilukija

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Zen ja matematiikka Yoko Ogawa : Professori ja taloudenhoitaja. Japaninkielinen alkuteos Hakase no Aishita Sûshiki , 2003. Suomentanut Antti Valkama. 286 s. Kansi: Sanna-Reetta Meilahti. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2016.   "Niiden lukemattomien asioiden joukossa, jotka opimme Professorilta, neliöjuuri merkityksineen oli yksi tärkeimmistä. Professori, joka uskoi koko maailmankaikkeuden järjestyksineen olevan ilmaistavissa numeroin, tuskin pitäisi lukematon-sanasta. Mutta en keksi muutakaan. Hän kyllä kertoi meille muun muassa yli satatuhatnumeroisista alkuluvuista, suurimmasta matemaattiseen todistukseen käytetystä luvusta joka pääsi myös Guinnessin ennätysten kirjaan sekä ideasta, jonka mukaan äärettömänkin voisi ylittää. Silti, kuinka paljon tällaisia asioita luettelenkaan, se ei anna riittävää kuvaa Professorin kanssa viettämämme ajan merkityksestä." Kolmikymppinen yksinhuoltajaäiti, joka työskentelee taloudenhoitajapalveluja välittävän firman palveluksessa, saa uuden palvel

Naisen katoamispiste Kuva: Ellen Karhulampi Katri Tapola & Selja Raudas: Uusi. Teksti: Katri Tapola. Kuvat: Selja Raudas. Kansi ja taitto: Selja Raudas ja Oona-Emilia Enkelsaari. 217 s. Enostone 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitokset! "Lähestyn kuin luonnos, joka muuttuu ja loittonee. Kadotin alkuperäisen ymmärrykseni, lauseeni. Kadotin katseeni. Enää en. En usko olevani ensimmäinen nainen, joka kadottaa tärkeitä asioita. Katoan itse milloin tahdon. Jokaisella naisella on katoamispisteensä." Katri Tapolan yhdessä Selja Raudaksen kanssa tekemällä kirjalla Uusi ei ole alaotsikkoa. Kirja ei määrittele itseään runokirjaksi tai miksikään muuksikaan, vaikka se sisältää runoja. Se sisältää myös Raudaksen luonnosmaisia musta-harmaa-valkoisia muoto- tai kasvokuvia. Kuvat ovat vahvasti sukua Raudaksen  Kasvoja karanteenista! -yhteisötaidenäyttelyyn tekemälle omakuvista koostuneelle kokonaisuudelle. Kuvissa näkyvät jatkuvassa muutoksessa olevat naisen kasvot, kuten alkuun

Heijastuksia Katariinasta Marisha Rasi-Koskinen: Katariina. 263 s. Kannen suunnittelu: Satu Ketola. Avain 2011. "Tullessamme ihmisiksi lakkaamme muistamasta, mitä aikaisemmin on tapahtunut. Meidät on rakennettu niin, jälkeenpäin se on helppo ymmärtää. Pian alan taas muistaa. Alkaminen on loppumista ja loppuminen on alkamista. Samalla hetkellä kun kaikki alkaa, se alkaa myös loppua. Niin kuin soittorasia. Niin kauan kuin kukaan ei vedä sitä, musiikki ei voi loppua. Kun musiikki alkaa, sen täytyy myös loppua." Marisha Rasi-Koskinen rakentaa mielellään romaaninsa kuin kaleidoskoopeiksi, joissa asetelmat saattavat muuttua nopeasti ja kaikki on harvoin sitä, miltä se näyttää. Tämä pätee myös hänen 12 vuotta sitten ilmestyneeseen esikoisromaaniinsa Katariina, jossa romaanin keskeistä henkilöä Katariinaa katsellaan kuin heijastuksena eri henkilöiden silmin. Katariinalla on monia rooleja, mutta kaikissa niissä hän jättää taakseen ihmetystä. Hänellä on kyky saapua ja poistua näyttämöl

Likka kasvaa Sinikka Nopola: Likka, äite ja rouva Obama. Episodiromaani. 198 s. WSOY 2013. Kansi ? "Mää keskustelin aikuisena lapsuudestani yhden aivotutkijan kanssa. Hän sanoi, että moni lahjakas persoona on ollut vauvana melko passiivinen. Lahjakkaalle persoonallisuudelle on ominaista, että hän välttelee kohtaamista maailman kanssa mahdollisimman pitkään." Sinikka Nopolan  (1953-2021) episodiromaani tuo näyttämölle kohtauksia likan elämästä syntymästä perheen perustamiseen. Eilan, Rampen ja likan perhe on jakanut tuokioita elämästään useissa Nopolan kirjoissa ja näyttämöilläkin. Episodit ovat vahvasti dialogipainotteisia ja kuvastelevat hämäläisyyttä elämänasenteena ja elävänä murteena, jonka kirjaajana Nopola on mestarillinen, menemättä silti varsinaisen murrekirjallisuuden puolelle. Tässä kirjassa likka syntyy ja kasvaa, käy päiväkerhoa, koulua ja partiota, tulee yhteiskunnallisesti tietoiseksi, opiskelee, lukee Camus'n Sivullista ja kuuntelee Yrjö Kallista, valmistuu

Selittelemättä Kuva: Kustantaja Tove Ditlevsen: Aikuisuus (Tanskankielinen alkuteos Gift, 1971). Suomentanut Katriina Huttunen. 222 s. Kansi: Elina Warsta. Kannen kuva: Ritzau Scanpix. S&S 2022. Tove Ditlevsenin omaelämäkerrallisen Kööpenhamina-trilogian kolmas ja viimeinen osa Aikuisuus iskee kuin kylmä viima toisen osan nuoruuden toiveikkuuteen tuudittautuneen lukijan kasvoille.  Toven toive naimisiinmenosta on toteutunut, mutta asiat eivät ole kunnossa. Ne eivät ole kunnossa toisessakaan avioliitossa, ja sitten seuraa täydellinen romahdus. Nämä ovat tunnettuja elämäkerrallisia tietoja Ditlevsenistä, joten näiden asioiden kertominen ei liene spoilausta.  "Minulla on hyvä olla. Olen menossa naimisiin, odotan lasta, minulla on nuori mies jota rakastan, ja pian saamme oman kodin. Sanon Ebbelle että en  koskaan  aio  erota hänestä ja että en voisi sietää jos elämäni olisi yhtä monimutkaista kuin se on aikaisemmin ollut. Hän tarttuu minua leuasta ja suutelee minua. Ehkä olet it