Kamel Daoud: Tapaus Meursault

Kamel Daoud: Tapaus Meursault. Alkuteos Meaursault, contre-enquête, 2014. 112 s. Aviador, 2022. Suomentanut Leena Rantanen. Kansi: Satu Enstedt.

Kustantajan arvostelukappale, mistä kiitokset!

Eli tämä juttu pitäisi kirjoittaa uudelleen, samalla kielellä, mutta oikealta vasemmalle. Toisin sanoen aloittaa vielä elävästä ihmisestä, kujasista jotka johtivat hänet kohti loppuaan, kertoa arabin nimi ja jatkaa siihen saakka, miten laukaus hänet tavoittaa.

Albert Camus'n Sivullinen ilmestyi 80 vuotta sitten. Sen asema eurooppalaisen ja länsimaisen modernin kirjallisuuden klassikkona on ohittamaton. Siinä missä se sanoo paljon länsimaisesta elämänkäsityksestä, se vaikenee muusta, erityisesti  maantieteellisestä, historiallisesta ja kulttuurisesta todellisuudesta Algeriassa, jonne sen tapahtumat sijoittuvat. Niiden ihmisten elämästä, joiden yhden symbolisen edustajan kirjan päähenkilö ampuu rannalla.

Kamel Daoudin kirjassa Tapaus Meursault Sivullisen päähenkilö Meursaultia vastaan astuu nyt myös aseistettu mies, ammutun, aseettoman miehen kaltainen "arabi", joka päättymättömästi rekonstruoi omalla elämällään Sivullisessa tapahtunutta rikosta.

Kirjan kertoja, Haroun, esittäytyy Meursaultin tappaman miehen nuorempana veljenä tai ehkä jopa kaksoisveljenä. Hänen elämänsä on jäänyt kiertämään loputtomasti meren rannalla tapahtunutta sattumanvaraista murhaa, jonka uhrin nimeä ei kerrota missään vaiheessa edes oikeudenkäynnissä tai poliisin kuulustelupöytäkirjoissa. Myöskään sitä, mitä uhrin ruumiille tapahtui, ei kerrota. Uhrin äiti ja veli joutuivat tämän vaikenemisen vuoksi omistamaan elämänsä sen todistamiselle, että uhri on todella murhattu ja heidän perheenjäsenensä. Uhrilta on viety hänen elämänsä lisäksi myös kuolemansa.

Tapahtumista on kulunut vuosikymmeniä. Päähenkilö viettää aikaansa kapakoissa juopotellen ja löytää vihdoin kuulijan, opinnäytetyötään Camus'ta tekevän opiskelijan, joka on jäljittänyt hänet ja yrittää saada hänet kertomaan tarinansa. Näennäisestä vastustelusta huolimatta juuri tarinan kertomista mies eniten haluaakin. Vaiko tarinoiden?

Kerronnallinen asetelma muistuttaa siis täysin Camus'n toista, Putoaminen (La chute, 1956) -nimistä teosta, jossa entinen asianajaja ja omien sanojensa mukaan nykyinen katumuksentekijä-tuomari käy pitkää monologia tuntemattomalle kuulijalle amsterdamilaisessa kapakassa. Monologissa on kyse syyllisyydestä ja sen omakohtaisuuden vähittäisestä paljastamisesta.

Daoud lähtee teoksessaan möyhentämään Sivullista ja sen ajalleen ominaista etnosentrismiä, ja onnistuu pilkkomaan siinä esitetyn yksisilmäisen kertojan totuuden niin moniksi eri suuntiin heijastaviksi sirpaleiksi, että Sivullisen lisäksi myös kaikki se vähäinen kertojausko, mitä nykykirjallisuuden lukijalla vielä voi olla olemassa, hapertuu tässä prosessissa. Lukijan mielessä usko kertojaan alkaa naiiviudessaan vertautua Harounin ilmaisemaan epäilykseen sellaista uskontoa kohtaan, jonka Jumala olisi puhunut vain yhdelle ihmiselle ja tämän kuoleman jälkeen vaiennut iäksi.

Tätä kaikkea ei pidä ymmärtää väärin. Daoudin pastissi Sivullisesta ei ole ivamukaelma, ennemminkin epätavallisen tarkka ja epätoivoinen yritys nähdä sen todellisuuden moniulotteisuus, johon kirja perustuu. Siinä puheenvuoron on ottanut henkilö, jolta on kielletty osallisuus omaan elämäänsä.

Kertoja Haroun aloittaa asemoimalla Sivullisen henkilöt uudelleen: keitä he ovat ja miten he liittyvät toisiinsa. Sitten hän täyttää aukot uhrin, veljensä Moussan, elämäntilanteesta murhan tapahtumisen aikaan ja jatkaa siitä, mihin tapahtunut hänet ja hänen äitinsä saattaa. Lopulta hän tulee tietoiseksi siitä, että on olemassa maailmanmaineeseen kiirinyt kirja hänen veljensä kuolemasta. Kirja, josta kaikki muut ovat olleet tietoisia, paitsi hän ja hänen äitinsä, lukutaidottomat typerykset. Hän jopa lukee kirjan yhdessä kirjasta kertoneen naisen kanssa ja ihailee sen täydellistä kieltä, miestä joka on kirjoittanut aseen laukauksesta lausein, jotka ovat kauniita kuin runot. Hän päätyy opiskelemaan veljensä murhaajan kielen voidakseen kertoa veljensä tarinan uudelleen.

Kerrottuun tarinaan syntyy aukkoja ja harmaita häiriökohtia. Onko kertoja todella uhrin kaksoisveli? Mitä tapahtui uhrin seurassa rannalla olleelle toiselle arabimiehelle? Ja kuin peilikuvaksi syntyy tapahtumasarja, jossa toistuu Meursaultin teko seuraamuksineen. Vai toistuuko?

Jossakin kohtaa Sivullisen tapahtumien, rikoksen, rekonstruointi muuttuu  mielenkiintoisella tavalla Camus'n kertoman tarinan dekonstruoinniksi. Tässä Camus'n alkuteoksen riisumisessa osiinsa ja sen ottamisessa osaksi uutta, rakentuvaa tarinaa Daoud on taitava. Tämän teoksen jälkeen Sivullista on mahdotonta lukea kuin aikaisemmin.  

Camus'n teos otetaan haltuun ja uuteen käyttöön sen yksittäisiä ilmaisuja, lauseita, kappaleita, katkelmia myöten. Ne sijoittuvat nyt kuvaamaan toista todellisuutta. Omassa kertomuksessaan päähenkilö osoittaa sitä kuuntelevalle kirjallisuuden opiskelijalle joitakin satunnaisia, erityisen kauniiksi mainitsemiaan lauseita. Kauneus johtaa helposti harhaan.

Hetken verran tunsin sankarisi nerouden: hän repii yhteisen jokapäiväisen kielen ja sukeltaa esiin valtakunnan takaa, toiselta puolelta, sieltä missä odottaa häkellyttävämpi kieli jolla kertoa maailmasta eri tavalla. Siinäpä se! Sankarisi kertoo niin hyvin veljeni murhan, koska on tavoittanut tuntemattoman kielen, voimakkaamman, se puristaa lujemmin, louhii säälimättömämmin kivikieltä, joka on alaston kuin euklidinen geometria. Luulen, että komea tyyli onkin juuri sitä, puhua ankaran tarkasti, niin kuin elämän viime hetket edellyttävät.

Teos sisältää viittauksia myös muihin suuriin kertomuksiin kuin Camus'n Algeriasta kertomaan. Koraani ja Raamattu ovat läsnä veljeskertomuksineen: Kain ja Abel, Joosef ja hänen veljensä - veljeyteen on liittynyt paljon syyllisyyttä.

Toimittajataustainen Kamel Daoud kirjoittaa moniin kansainvälisiin lehtiin. Hänen teoksensa on käännetty kymmenille eri kielille ja se on saanut mm arvostetun ranskalaisen Concourtin esikoisromaanipalkinnon 2015. Näin kerrotaan kirjan takaliepeessä. Häneltä on ilmestynyt kaksi romaania Tapaus Meursault -teoksen jälkeen.

Leena Rantanen on kokenut kirjailija ja kääntäjä. Hänen käsissään Daoudin täsmällinen, tiivis teksti aukenee vaivattoman tuntuisesti suomeksi.

Mitä tehdä miehelle, joka tulee vastaan autiolla saarella ja sanoo tappaneensa edellisenä päivänä erään Perjantain? 

 

Lyhyesti: Erään arabin kirjallinen perintö

Muualla:

Sophie Defrance: 'Writing is a tattoo.' - Kamel Daoud and his work. British Library European Studies Blog 20 October 2021 

Antti Majander: En voi enää koskaan kutsua ketään pelkäksi arabiksi. HS Lauantaiessee 18.6.2022

Jatkan edelleen Helmet-lukuhaasteen 2022 vinkkien antamista, vaikka oma haasteeni on jo suoritettu. Tämä kirja sopii ainakin haasteen kohtiin:

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

23. Pieni kirja

26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan

35. Kirjassa on oikeudenkäynti

40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole 

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

45. Palkittu esikoisteos

49. Kirja (= sen suomennos) on julkaistu vuonna 2022