Satunnainen ohilukija

Helmet-lukuhaaste 2025 Kuva: Vanha postikortti ilman tekijätietoja Hieno haastevuosi taas! Tein paljon todellisia löytöjä joko sattumalta, etsien tai vinkattuna. Kiitos kaikista vinkeistä, keskusteluista ja jaetuista lukukokemuksista muille haasteeseen osallistuville! Vuoden klassikko-osiosta vastasivat lähimenneisyyden jo klassikoiksi muodostuneet historialliset romaanit Sofi Oksasen Puhdistus ja Lars Sundin Colorado Avenue sekä Jeanette Wintersonin omaelämäkerrallisia piirteitä omaava kasvukertomus Oranges Are Not The Only Fruit.  Mukana on muutama lastenkirja ja runokirja. Fantasia-, scifi- tai kauhupainotteisia kirjoja laskin kaikkiaan tusinan verran; tämä lienee ollut vuoden trendi lukemisessani. Historiallisia romaaneja ja ajankuvia oli mukana kymmenkunta. Tietokirjoja mahtui listalle viisi. Enemmän tai vähemmän puhdasverisiä dekkareita on myös viisi. Listalla on useita lempikirjailijoitani, kuten Leena Krohn, Maarit Verronen, Olga Tokarczuk, Abdulrazak Gurnah, Emily St. John...

Kaiken mitta Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura. Kansi Jussi Karjalainen. 441 s. Teos 2025. Kustantajan ennakkokappale, kiitos. Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi "Ihmiset eivät kestä ajatusta kuolemastaan, Lii sanoi samalla kun pyöritteli lusikkaa kupissaan, oli kyse sitten oman minuuden tai koko lajin katoamisesta. He eivät uskalla vain lakata olemasta vaan haluavat jatkua missä tahansa. Biologisissa jälkeläisissä. Tieteessä tai taiteessa. Geeneissä tai vesileimassa. Kollektiivisessa tai virtuaalisessa alitajunnassa. Ihmiskunnan yhteisessä muistissa. Ihminen ei hyväksy sitä, hän jatkoi, että inhimillinen äly olisi vain välivaihe, niin kuin se väistämättä on, tai että elämä jatkuisi hallitsemattomalla tavalla, suuntaan jonka voisi nimetä dystopiaksi tai utopiaksi vain, jos sitä tarkastelee nykyihmisen mittapuulla." Marisha Rasi-Koskisen romaanissa Kesuura ollaan kiperässä tilanteessa ja kiperässä paikassakin tulevaisuudessa. Ihminen ja ihmisenkaltainen r...

Appelsiinit ja ananakset Kirjan kannen suunnittelu James Jones. Valokuva Ellen Karhulampi Jeanette Winterson: Oranges Are Not The Only Fruit. (1.p. 1985.) Design by James Jones. Introduction Jeanette Winterson. 224 s. Vintage Books, 2014.  (Suomennos: E i  appelsiini ole ainoa hedelmä, 2007. Raija Mattila) Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Jeanette Wintersonin 50 vuotta sitten ensimmäistä kertaa julkaistu autofiktiivisiä piirteitä omaava romaani tytön kasvusta on tuoretta ja virkistävää luettavaa, vaikkakin jo klassikon, erityisesti queer-klassikon, asemassa. Lukemassani vuoden 2014 painoksessa on ensi kertaa julkaistu kirjailijan oma johdanto teokseen. Siinä kirjailija kuvaa teoksensa saamaa vastaanottoa eikä voi välttyä vertaamasta sitä mieskirjailijoiden samantyyppisten teosten vastaanottoon. Pieni Jeanette elää pohjoisenglantilaisessa pikkukaupungissa. Isä on lähes näkymätön ja katsoo tv:tä. Äiti omistautuu intohimoisesti helluntailaisseurakunnalle ja lapsi kasvaa si...

Merimiehen tytär Kirjan kansi Annastiina Mäkitalo. Valokuva Ellen Karhulampi Annastiina Mäkitalo (teksti ja kuvat): Vanhan Rauman Kirsti. Pitsit nyplännyt Maija Salonen. 35 numeroimatonta sivua. Kiinnoste, 2012. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.  Käynnistäni Vanhan Rauman Kirstin talossa muistan hellepäivän lämmön ja tuoksun pihassa ja tuvan ja kamarin mukavan hämäryyden kirkkaasti paistavassa päivässä. Keskeneräisen pitsityön tuvassa ja merimiesten Staffordshiren posliinikoirat ikkunalla, unohtuneina ainaiseen odotukseen ja merellekatsomiseen. Kun näin kirjaston esittelyhyllyssä nuo samat koirat ja kirjan nimen Vanhan Rauman Kirsti, nappasin kirjan nopeasti kirjapinooni. Se olisi luettava rauhassa ja nauttien. Kirjaa tarkemmin tutkiessani huomasin, että Annastiina Mäkitalo on tehnyt sen opinnäytetyönä Aalto-yliopistoon. Hieno idea! Mukana projektissa on ollut Rauman museo ja Kirstin talon entinen asukas, nykyinen mestarinyplääjä Maija Salonen on nyplännyt kirjassa esiintyvä...

Kun kovapintaisesta juristista tulee takaa-ajettu Kristina Ohlsson: Mion blues. (Ruotsinkielinen alkuteos Mios blues, 2015) Suom. Pekka Marjamäki. 363 s. WSOY 2016. Martin Benner -sarja, osa 2. Kannen tekijän tiedot peittää kirjan takakannessa kirjaston tarra. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kuinka usein ihmisen täytyy pelätä aikuisiällä? Aika harvoin. Lähinnä kai siksi, ettei kovin moni asia tunnu enää yhtä pelottavalta kuin lapsena. Aikuiset tietävät, että vaikeisiinkin ongelmiin löytyy yleensä ratkaisu ja ettei pikkuasioista kannata turhaan huolestua. On todella huojentavaa, ettei aikuisena tarvitse kärsiä lapsuusaikojen älyttömistä peloista, vaan asiat on mahdollista nähdä oikeassa perspektiivissä. Ainoa varjopuoli on se, että kun saamme vapautuksen turhista huolista, meistä tulee piinallisen tietoisia siitä, mikä on oikeasti kauhistuttavaa." Ruotsissa tunnetun dekkaristin Kristina Ohlssonin  minulle ennestään tuntemattoman Martin Benner -sarjan toinen osa aukea...

Naisten tiet Viron miehitysvuosina Sofi Oksanen: Puhdistus. 382 s. (1. p. 2008.) WSOY 2009. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Vaikka tyttö itse kuului nuorine likaisine lihoineen tähän päivään, hänen lauseensa olivat kankeita ja tulivat haurastuneiden papereiden ja homeisten, kuvista tyhjennettyjen albumeiden maailmasta." He kohtaavat sateisena aamuna. Tyttö ja vanha nainen. Aliide katsoo ikkunastaan ja näkee pihalla ihmisenkokoisen mytyn, joka ei liikahdakaan.  Siitä alkaa kiertyä auki Sofi Oksasen taitavasti kertoma usean aikatason tarina, joka vie alusta saakka mukanaan. Teoksen visuaalisuudessa ja tapahtumisessa on elokuvallisuutta, eikä se ole ihme, onhan se alun perin kirjoitettu näytelmäksi. Ja se elokuvakin on olemassa, Antti Jokisen ohjaamana vuodelta 2012. Tarina vie Viron menneisyyteen, saksalais- ja venäläismiehityksiin, Stalinin kauteen ja sitä seuraavien neuvostojohtajien kausiin. Kirjan nykyhetkeä eletään 90-luvulla. Aliide asuu leskenä yksin syntymämö...