Satunnainen ohilukija

Yön hengitys on valoa Kirjan kansi Anna-Mari Tenhunen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Mieko Kawakami: Kaikki rakastavaiset yössä. Japaninkielinen alkuteos Subute mayonaka no koibitotachi, 2011 . Suomentanut Markus Juslin. Kirjan päällys Anna-Mari Tenhunen. 259 s. Tammi 2025. Tammen Keltainen kirjasto 560. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kuulokkeet täyttävät korvani, niistä soljuva musiikki täyttää minut, ja siitä tulee kaikki. Kehtolaulu. Kaunis pianolla soitettu kehtolaulu. Onpa ihana kappale. Niin onkin. Se on suosikkini Chopinilta. Pidätkö sinäkin siitä, Fuyuko-san? Joo. Se on kuin yön hengitystä. Kuin se soisi sulatettua valoa. Yön valo on näet erityistä, sillä päivän suuri paiste on kaikonnut ja jäljelle jäänyt puolikas loistaa täysin voimin. Niinpä, Mitsutsuka-san. On niin kaunista, että itkettää ilman mitään syytäkään." Mieko Kawakamin  (1976 -) ensimmäinen suomennettu romaani Kaikki rakastavaiset yössä onnistuu kerronnallaan luomaan pianosonaattimaisen ku...

Likaveikot ja loanheittäjät Kirjan kansi: screenshot äänikirjapalvelusta. Kannen suunnittelu Piia Aho. Hanni Maula: Teetä ja teräaseita. Kansi Piia Aho. 351 s. Karisto 2026. Äänikirjan lukija Eija Pyhältö, kesto 8t 50min " 'Joko olet toipunut Villen tapaamisesta?' Helvi kysyy varovasti. 'En', Sara nyyhkäisee tyynyyn ja toivoo selvästi tätinsä jo kaikkoavan.  Katoamisessa Helvi onkin varsin taitava. Sara puhuisi sitten kun olisi valmis ja kipupistettä voisi palata sörkkimään myöhemmin, Helvi tuumaa ja ottaa jalat alleen. Kiusallisten keskustelujen lykkääminen on katoamisen lisäksi toinen hämäläisten hallitsema taito. Sydän-Hämeessä hankalista asioista puhutaan aina joskus myöhemmin - vaikkapa hautausmaalla, kummun alle huudellen." Hauholla tapahtuu taas. Lämminhenkisen hyvänmielen dekkarisarjan toisessa osassa tunnemme jo naapurukset, joilla on tapana osua paikalle, missä on tapahtunut veritekoja. Helvi Helve, eläkkeellä oleva äkeä kirjastonhoitaja veljentyttär...

Sopimus paholaisen kanssa Kirjan kansi: Piia Aho. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Miina Supinen: Kultainen peura.  Kansi Piia Aho.  416 s. Otava 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Valvoin myöhään, kun kirjasin pahan tarinan vihkooni. Kun kirjoitin tapahtumista, ne näyttivät toisenlaisilta kuin tyttöjen puheissa, enemmänkin surulliselta balladilta. Minusta tuntui, että ymmärsin jotakin siitä, miten tarinat solmivat todellisuuden kudosta." Miina Supisen (1976 -) romaani vie lukijansa Sortavalan opettajaseminaariin 1880-luvulla. Viipurilaisen saksalaisperäisen kauppiassuvun neito Mathilda eli Tilda ei halua naimisiin kenenkään menestyneen miehen kanssa, kuten hänen vanhempiensa mielestä pitäisi. Hän karkaa opettajaseminaarin pääsykokeisiin ja tulee valituksi. Jo pääsykokeissa hän tutustuu muista hakijoista jollain oudolla ja kiehtovalla tavalla erottuvaan Jelena Päästäiseen, josta Sortavalassa kuiskaillaan monenlaista. Sanotaan, että hänen upporikas setänsä, jonk...

Vanha talo muistaa Kirjan kannen suunnittelu Piia Aho. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Maritta Lintunen: Halla. Kannen suunnittelu Piia Aho. Kannen alkuperäismaalaus Berndt Lindholm: Kesäilta. Valokuva Daniel Nyblin. 303 s. WSOY 2026. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Menneet ihmiset vilahtelevat yhä pihan kujasilla, jos vain osaa tarkasti katsoa. He nostavat korennolla vettä kaivosta, paimentavat lampaita, huiskivat hevosesta paarmoja, kirnuavat voin, kylvävät, leikkaavat ja puivat rukiin ja ohran, loukuttavat, lihtaavat ja häkilöivät pellavan, liottavat nauriinsiemeniä suussaan ja sylkevät ne kylvöksi kaskituhkaan. He näkevät nälkää ja syövät. Vihaavat ja rakastavat. Synnyttävät ja kuolevat." On vuosi 1713 eli isonvihan aika, ja 13-vuotias tyttö joutuu ryöstelevien ja tappavien kasakoiden vangiksi veljensä kanssa. Veli auttaa hänet pakenemaan. Pieta taivaltaa kohti kauas taakse jääneitä vaaroja ja uupuu viimein suolle, nälkiintyneenä ja paljaat jalkansa loukanneena....

Mies ja merihirviö Lukemastani kirjasta puuttuvat kansipaperit. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Iris Murdoch: Meri, meri. Alkuteos The Sea, the Sea , 1978. Suomentanut Paavo Lehtonen. 547 s. Weilin + Göös, 1981. Oma antikvariaattilöytö, kiitos antikvariaatit. "Kuu oli kadonnut. Vesi loiski korkeammalla, lähempänä, ja se kosketti kalliota niin kevyesti että se kuului vain jonkinlaisena värähtelynä. Meri oli tummentunut tähtien alistamana. Ja tähdet tuntuivat liikkuvan aivan kuin olisin nähnyt taivaiden pyörimisen jonkinlaisena valtavana ratinana, mutta nyt, taivaalla ei näkynyt mitään tapahtumia, ei tähdenlentoja, ei putoavia tähtiä, joita ihmisaistit olisivat pystyneet havaitsemaan tai edes tajuamaan. Kaikki oli liikettä, kaikki oli muutosta, ja jotenkin tämän saattoi nähdä vaikka sitä ei pystynytkään kuvittelemaan. Enkä minä ollut enää minä, vaan jotain joka oli kutistunut atomiksi, atomin atomi, välttämätön vangittu katsoja, pieni peili johon tämä kaikki säteili välinpitämätt...

Lehmän lapsi Kirjan kansi Piia Aho ja Mirella Mäkelä(kuvat Sutterstock ja Adobe Stock). Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Pajtim Statovci. Lehmä synnyttää yöllä. Kannen suunnittelu Piia Aho ja Mirella Mäkelä. 277 s. Otava, 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Herään ensimmäisenä sisaruksistani lehmän ammuntaan tai unesta jossa lehmä ammuu, enkä luota siihen missä olen vaikka kuulen isovanhempieni ja äitini keskustelevan ja kolistelevan talon toisessa päässä, on kirkas varhainen aamu ja hiivin ulos huoneesta, kukaan ei saa huomata minua, sillä tahdon nähdä lehmän, en odota enää sekuntiakaan." Minun täytyi odottaa tähän asti, että uskaltauduin aloittamaan  Pajtim Statovcin  (1990-) vuoden 2024 Finlandia-palkitun romaanin Lehmä synnyttää yöllä. Kirjasta on kirjoitettu ja keskusteltu niin paljon, että halusin odottaa näiden taustaäänien hiukan hiljenevän.   Heti alkuun on todettava, että kirjan nimen sanavalinnalle on tarinassa vahvat perustelut, jotka liittyvät ki...