Satunnainen ohilukija

Vuoden 2025 mieluisimmat kotimaiset ja käännetyt romaanit (kuvan tekijätietoja ei ole) Aika pienen osan olen loppujen lopuksi vasta saanut käsiini vuoden 2025 kirjasadosta. Silti pyhinä on hyvä aika listata omat suurimmat mieltymykseni blogissa tänä vuonna käsitellyistä kirjoista. Minuun suurimman vaikutuksen tehneitä kotimaisia romaaneja yhdistää ihmisen ja luonnon suhteen keskeinen merkitys. Käännöskirjallisuuden yhdistäväksi tekijäksi voisi nimetä ajan pohdinnan, joskaan Annika Norlinin teoksessa tämä teema ei ole kovinkaan paljoa esillä, ja se kuuluukin temaattisesti enemmän kotimaisen kirjallisuuden joukkoon. Jokainen teos toki on omanlaisensa ja nostaa esiin muita aiheita näiden yhdistävien tekijöiden rinnalle. Vuosi oli hyvä lukuvuosi ja toi muassaan uudet, onnistuneet ja puhuttelevat kirjat monelta lempikirjailijaltani. Esikoisromaanin kirjoittaneet Elli Salo ja Annika Norlin olivat uusia tuttavuuksia, joiden jatkotuotantoa jään odottamaan innolla. Ja kyllä, viiden "parhaa...

Viihdytettävänä Clare Pooley: Ikä on vain numero. Alkuteos How to Age Disgracefully, 2024. Suomentanut Ulla Selkälä. Alkuperäispäällys Monique Aimee. 383 s. WSOY 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Seniorikerhon ensimmäinen tunti oli ollut juuri niin hirveä kuin Daphne oli pelännyt. Pahempikin. Miksi yleinen oletus oli, että kun joukon toisilleen tuntemattomia ihmisiä heitti yhteen, ne tulisivat hyvin toimeen keskenään vain koska olivat suunnilleen samanikäisiä? Ehkä se toimi viisivuotiaille, mutta ei seitsemänkymppisille, joille oli karttunut aivan erilaisia elämänkokemuksia, paheita ja pinttyneitä mielipiteitä. Daphnelle oli tullut muutamassa minuutissa selväksi, ettei hänellä ollut kerrassaan mitään yhteistä yhdenkään 'kerhokaverinsa' kanssa. Ja suoraan sanottuna, se oli luojan lykky." Minua on hyvin vaikea viihdyttää. Haluan kyllä tulla viihdytetyksi, mutta inhoan liian yrittämisen tuntua, kun joku kirjailija sen ottaa tehtäväkseen. Inhoan myös kliseitä...

Elämän historiaa Kirjan päällys Elina Warsta. Valokuva Ellen Karhulampi Nina Burton: Elämän ohuet seinät. Alkuteos Livets tunna väggar, 2020. Suomentanut Katriina Huttunen. 256 s. S&S 2022. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Linnuthan kommunikoivat sävelten avulla, mutta meillä ihmisillä ei ole kovin kummoista sävelkorvaa. Emme kuule yläsäveliä emmekä niitä seitsemääsataa viittäkymmentä säveltä joista peukaloinen pystyy suoriutumaan minuutissa. Jopa peipposen laulussa on hienouksia jotka kuulemme vain tallenteista, kunhan ne soitetaan kymmenkertaisesti hidastettuina."   Nainen hankkii kesämökin ja ryhtyy kunnostuttamaan sitä ja samalla elvyttämään lapsuuden muistoja kutsumalla sisarensa perheineen myös lomailemaan mökillä. Hän tarkkailee lähiluontoa ja sen ilmiöitä ja pohtii elämän alkua, tietoisuutta, erilaisia elollisten organismien älykkyyden muotoja. Kaikki pohdinnat, historialliset viittaukset ja mielenkiintoiset tiedonpalaset rakentavat kuvaa ihmisestä suhtees...

Joulu kotirintamalla Kansi Laura Noponen. Valokuva Ellen Karhulampi Jevhenija Kuznjetsova: Niin kauan kuin on elämää. Ukrainankielinen alkuteos Vivtsi tsili, 2025. Suomentanut Eero Balk. Kansi Laura Noponen. 221 s. Aula & Co, 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "He lähtivät peräkkäin ulos. Ja pysähtyivät puutarhassa. Oli tullut jo hämärä. Molemmat talot - Maksymin ja Janan - seisoivat vierekkäin kukkulalla, ja niiden puutarhat laskeutuivat alas joelle. Joen takana näkyi toinen mäki, jonka harjalla kiemurteli tie. Se oli 'keskusta'. Aikoinaan täälläkin oli ollut katu, mutta kolmesta muusta talosta oli jäljellä vain kiviä ja kaivot. Ja nekin näkivät vain ne, jotka tiesivät, missä ne olivat olleet. Maksym tiesi, Jana ei." Edellisessä romaanissaan Tikapuut Jevhenija Kuznjetsova kuvasi ukrainalaisia, jotka olivat paenneet sotaa Espanjaan. Uudessa kirjassa päähenkilönä on perinnetieteilijä Jana, joka vastoin lähipiirinsä neuvoja palaa juurilleen Ukrainaan kerä...

Valkoinen ja musta mieli Kannen ulkoasu Matti Jalava. Valokuva Ellen Karhulampi Stefan Zweig: Shakkitarina. Alkuteos Schachnovelle, 1942. Suomentanut Marja Wich. Kannen kuva Janne Mustonen, kannen ja ulkoasun suunnittelu Matti Jalava. Käännöksen shakkiasiantuntijat Aulikki ja Thomas Ristoja. 78 s. Germania kustannus 2017. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Stefan Zweigin taidokkaalla pienoisromaanilla Shakkitarina on on kulttiromaanin maine. Se julkaistiin kirjailijan kuoleman jälkeen Buenos Airesissa (jonne New Yorkista suuntautuvaa laivamatkaa romaani kuvaa) vain 300 kappaleen painoksena vuonna 1942. Sitten sen  julkaisi ruotsalainen kustannusyhtiö. Sen jälkeen siitä on tehty monia käännöksiä ja otettu lukuisia painoksia. Suomeksi romaani ilmestyi ensimmäisen kerran 1951 Aina Oksalan kääntämänä. Lukemani uudempi käännös on vuodelta 2017 ja sen on tehnyt Marja Wich (romaanin kannessa kääntäjän nimi virheellisessä muodossa). Romaanista on olemassa myös elokuva- ja näyte...

Kun ilves saalistaa Kirjan kansi Miroslav Cokcic. Valokuva Ellen Karhulampi Karin Smirnoff: Ilveksen kynnet. Ruotsinkielinen alkuteos Lokattens klor, 2024. Suomentanut Anna Skogster. Kansi Miroslav Sokcic. Kannen kuva Shutterstock. 421 s. Jatkoa Stieg Larssonin Millennium-sarjalle, osa 8. WSOY 2025.  Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Helvetissä on erityinen paikka johtajille ja pääomasijoittajille. Miehille, joiden varpaanvälit leviävät räpylöiksi ja joiden käsivarsilla voi lentää." Toisessa Karin Smirnoffin kirjoittamassa Millennium-sarjan osassa tarinan keskeishenkilöksi nousee Lisbeth Salanderin poikkeuksellisen älykäs veljentytär Svala.  Tarinan ympäristönä on edelleen Gasskasin pikkukaupunki pohjoisessa, kuten edellisessäkin osassa. Teini-ikäisen Svalan kaitseminen käy vaikeaksi hänen huoltajikseen ryhtyneille sukulaisveljeksille. Sen helpompaa se ei ole Lisbethillekään, kun Svala ilmaantuu hänen rappukäytäväänsä Tukholmassa. Vaikka Lisbethin ja Svalan välillä on...