Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Satu Rämö: Talo maailman reunalla - vuosi Islannin maaseudulla. WSOY 2021. 294 s + 16 kuvasivua. Äänikirja Storytel, lukija Eila Pyhältö.

Satu Rämö jatkaa islantilaisen elämänsä kuvaamista aikaisempien kirjojensa tapaan. Hän kertoo perheestään ja sen sattumuksista, Islannista ja islantilaisesta elämäntavasta. Huumori on yleensä kuvassa mukana, eikä hän jätä käyttämättä tilaisuutta kertoa Islannista ja sen historiasta sopivissa yhteyksissä. 

Kirjan lukeminen on vähän kuin lukisi kirjettä ystävältä, kuulumiset päivittyvät aikaisempia kirjoja lukeneelle. Kirjan alussa Reykjavikissa asuva perhe päättääkin muuttaa Länsivuonoille, jossa luonto ja kaikki muukin on lähempänä. Sattuman kautta he pääsevät vuokralle suloiseen pikkutaloon, joka omistaja on ulkomailla.

Ísafjörðurin kylä ottaa heidät lämpimästi vastaan. Kyläläisistä löytyy uusia ystäviä kaikille perheenjäsenille ja paikka opettaa nauttimaan pienistä, mukavista asioista, kuten vaikkapa siitä, että kaikki, mitä elämässä tarvitaan, löytyy kylässä parinsadan metrin päästä kotoa. Kun kotona ei ole kylpyhuonetta, nauttii perhe täysin siemauksin päästessään lähes joka ilta käymään vieressä olevassa uimalassa ja sen lämminvesialtaassa, joka saa lämpimän vetensä suoraan kuumista lähteistä. Uimala hellii asiakkaitaan myös erinomaisella saunallaan. Samalla lukija saa kuvauksen islantilaisten mainiosta uimalakulttuurista.

Länsivuonojen ankara talvi muistuttaa kuitenkin myös mahtavan luonnon vallasta, joka ei piittaa ihmisten aikomuksista. Päähenkilö ymmärtää erinäisten tapahtumien ja alueen lähihistoriankin kautta kuinka hyvin järjestäytyneitä islantilaiset ovat katastrofivalmiudessaan, eikä tämä suinkaan ole pelkästään yhteiskunnallisten instituutioiden ansiota, vaan maassa toimii vapaaehtoisperiaatteella pelastusverkosto, joka ryhtyy hätätilassa välittömästi pelastustoimiin. Tavallisessa elämässä islantilaisten arktiselta luonnolta oppima toimintakyky näkyy hötkyilemättömänä, käytännöllisenä elämänasenteena, jolla suhtaudutaan sekä säähän että muihin vastoinkäymisiin.

Rämö kuvaa hauskasti perheensä arkitoimia, tutustumista uuden kotiseudun ihmisiin ja retkeilyä vuonojen alueella. Mukana on reseptejä kirjassa mainituista islantilaisista ruuista ja runsaasti kuvausta sikäläisten leipomoiden herkuista. Pullaa syödään ja kahvia juodaan runsaasti. 

Rämö kiinnostuu uuden kotitalonsa kautta paikallishistoriasta ja löytää taloihin liittyviä tarinoita. Toimittajan ammatti limittyy perhe-elämään etätyöskentelynä ja näkyy vaikkapa siinä, että kesken muuttomatkan Reykjavikista pysähdytään tekemään juttua matkan varrelle osuvasta suolatehtaasta.

Rämön tapa kirjoittaa onkin journalistisen havainnoiva. Vaikka kirjassa kuvataan kronologisia tapahtumia, kaikki kirjan luvut voisi luultavasti myös hyvin lukea erillisinäkin, kuin lehtiartikkelit. Kirjaan kuuluu lisäksi kuvaliite, mutta koska kuuntelin kirjan äänikirjana, en ole sitä nähnyt. 

On tietysti väärin nimittää Rämön kirjaa matkakertomukseksi, koska hän asuu Islannissa, eikä pelkästään matkaile siellä. Mutta matkakertomusta lähimpänä se kuitenkin kirjalliselta genreltään on, ja näyttämönä levittäytyy Islannin hämmästyttävä luonto.

En pysty arvioimaan, miten hyvin äänikirjan lukija Eila Pyhältö selviytyy islantilaisista nimistä. Ainakin niihin keskitytään hartaudella.

Kirja sopii mainiosti kaveriksi laiskoihin kesäpäiviin, joita vieläkin riittää.