Siirry pääsisältöön

Satu Rämö: Talo maailman reunalla


Satu Rämö: Talo maailman reunalla - vuosi Islannin maaseudulla. WSOY 2021. 294 s + 16 kuvasivua. Äänikirja Storytel, lukija Eila Pyhältö.

Satu Rämö jatkaa islantilaisen elämänsä kuvaamista aikaisempien kirjojensa tapaan. Hän kertoo perheestään ja sen sattumuksista, Islannista ja islantilaisesta elämäntavasta. Huumori on yleensä kuvassa mukana, eikä hän jätä käyttämättä tilaisuutta kertoa Islannista ja sen historiasta sopivissa yhteyksissä. 

Kirjan lukeminen on vähän kuin lukisi kirjettä ystävältä, kuulumiset päivittyvät aikaisempia kirjoja lukeneelle. Kirjan alussa Reykjavikissa asuva perhe päättääkin muuttaa Länsivuonoille, jossa luonto ja kaikki muukin on lähempänä. Sattuman kautta he pääsevät vuokralle suloiseen pikkutaloon, joka omistaja on ulkomailla.

Ísafjörðurin kylä ottaa heidät lämpimästi vastaan. Kyläläisistä löytyy uusia ystäviä kaikille perheenjäsenille ja paikka opettaa nauttimaan pienistä, mukavista asioista, kuten vaikkapa siitä, että kaikki, mitä elämässä tarvitaan, löytyy kylässä parinsadan metrin päästä kotoa. Kun kotona ei ole kylpyhuonetta, nauttii perhe täysin siemauksin päästessään lähes joka ilta käymään vieressä olevassa uimalassa ja sen lämminvesialtaassa, joka saa lämpimän vetensä suoraan kuumista lähteistä ja hellii asiakkaitaan myös erinomaisella saunallaan. Samalla lukija saa kuvauksen islantilaisten mainiosta uimalakulttuurista.

Länsivuonojen ankara talvi muistuttaa kuitenkin myös mahtavan luonnon vallasta, joka ei piittaa ihmisten aikomuksista. Päähenkilö ymmärtää erinäisten tapahtumien ja alueen lähihistoriankin kautta kuinka hyvin järjestäytyneitä islantilaiset ovat katastrofivalmiudessaan, eikä tämä suinkaan ole pelkästään yhteiskunnallisten instituutioiden ansiota, vaan maassa toimii vapaaehtoisperiaatteella pelastusverkosto, joka ryhtyy hätätilassa välittömästi pelastustoimiin. Tavallisessa elämässä islantilaisten arktiselta luonnolta oppima toimintakyky näkyy hötkyilemättömänä, käytännöllisenä elämänasenteena, jolla suhtaudutaan sekä säähän että muihin vastoinkäymisiin.

Rämö kuvaa hauskasti perheensä arkitoimia, tutustumista uuden kotiseudun ihmisiin ja retkeilyä vuonojen alueella. Mukana on reseptejä kirjassa mainituista islantilaisista ruuista ja runsaasti kuvausta sikäläisten leipomoiden herkuista. Pullaa syödään ja kahvia juodaan runsaasti. 

Rämö kiinnostuu uuden kotitalonsa kautta paikallishistoriasta ja löytää taloihin liittyviä tarinoita. Toimittajan ammatti limittyy perhe-elämään etätyöskentelynä ja näkyy vaikkapa siinä, että kesken muuttomatkan Reykjavikista pysähdytään tekemään juttua matkan varrelle osuvasta suolatehtaasta.

Rämön tapa kirjoittaa onkin journalistisen havainnoiva. Vaikka kirjassa kuvataan kronologisia tapahtumia, kaikki kirjan luvut voisi luultavasti myös hyvin lukea erillisinäkin, kuin lehtiartikkelit. Kirjaan kuuluu lisäksi kuvaliite, mutta koska kuuntelin kirjan äänikirjana, en ole sitä nähnyt. 

On tietysti väärin nimittää Rämön kirjaa matkakertomukseksi, koska hän asuu Islannissa, eikä pelkästään matkaile siellä. Mutta matkakertomusta lähimpänä se kuitenkin kirjalliselta genreltään on, ja näyttämönä levittäytyy Islannin hämmästyttävä luonto.

En pysty arvioimaan, miten hyvin äänikirjan lukija Eila Pyhältö selviytyy islantilaisista nimistä. Ainakin niihin keskitytään hartaudella.

Kirja sopii mainiosti kaveriksi laiskoihin kesäpäiviin, joita vieläkin riittää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...