Koko Hubara: Bechi

 

Koko Hubara: Bechi. 2021, Otava. 205 s.

Kolme äiti-tytär -suhdetta. Kolme erilaista tapaa yrittää suojata lasta siltä, mikä itselle on lähes ylivoimaista. "Mutta äidit - he vasta voivatkin olla väärässä."

Bechi on graduaan tekevä nuori helsinkiläinen nainen. Hänen äitinsä on Suomeen Israelista tullut jemeninjuutalainen, joka pakenee perheensä ahdistavuutta naimalla suomalaisen miehen. Hänestä tulee Suomessa kulttiasemassa oleva kirjailija, mutta hän haaveilee postikortissa näkemästään Pariisista eikä koskaan kohtaa tyttärensä katsetta. 

Puuttuva tai liiallinen läheisyys, se mitä ei koskaan sanota tai kuulla, nousee äitien ja tyttärien väliin, tyttärien ja maailman väliin. Ja ennen muuta: tyttärien ja heidän oman minuutensa väliin.

Muotokuva, jota sen kohde ja vastaanottaja ei avaa paketistaan. Kirja, jota sen kuvaama henkilö ei koskaan lue. Näillä toista kuvastavilla esineillä on teoksessa tärkeä roolinsa. Länsimainen psykologia kuvaa äidin usein peiliksi, joka rakkaudellisesti heijastaa lapsensa kasvua, mutta Bechin tarinan äidit ovat rikkonaisia tai peitettyjä peilejä. He vakuuttavat lapselleen ja itselleen, että lapsi on kaikki, mitä he ovat toivoneet, heidän sielunsa ja kaikkensa, niin kuin naisen osa vaatii, mutta kokevat elämän pettäneen heidät heidän todellisten, kätkettyjen haaveidensa suhteen. 

Nyt on Bechin vuoro ratkaista tämä naisille asetettu arvoitus, sillä hän on raskaana. Miehelle, jonka kanssa ei olisi oikeastaan halunnut edes seksiä, mutta suostui, koska ei halunnut olla epäystävällinen. Lisäksi on gradu. Se käsittelee aluksi autofiktiota, mutta sitten aihe alkaa tuntua Bechistä vieraalta. (Yksi kirjan monista ohimennen ladatuista sarkastisista kommenteista.) Hän löytää ranskalaisen feministifilosofi Élisabeth Badinterin tekstit, ja vaihtaa aihetta.

Badinterin mukaan rakkaus ja perhe ovat aktiivisia päätöksiä tai sopimuksia, eivät mitään "pakkosattumuksia", jotka seuraisivat naisen äitiysvietistä, joka on vain miesten rakentama kuvitelma. Ja miksi muuten koskaan ei puhuta isyysvietistä? 

"Vapaa valinta - se että sanoo ei tai kyllä vaikka omille vanhemmille tai lapsille - on se, mikä tuo perheen lähelle toisiaan."   - Tämä vain ei koske naisia, jotka ovat edelleen olemassa vain pitääkseen huolta erikokoisista miehistä, lapsista aikuisiin. Nainen pysyy statukseltaan aina lapsena ja on sidoksissa perheeseen, olemassa vain perheensä kautta. 

Bechi, 'huuto', on suvussa kulkenut kapinallisen äidin jo kerran aikaisemmin lapselleen antama nimi, vaikkei Bechi tätä tiedäkään. Hän ei tunne oman äitinsä traumojen varjostamaa lapsuutta Israelissa eikä lapsena naitetun isoäitinsä kätkettyä murhetta ja vielä kätketympää kapinaa. Kunnes tulee aika avata taulu paketistaan ja avata kirja hyllystä.

Tarinan alku on hyvin kaukana.

"Kirjat alkavat syntyä sinä hetkenä, kun aletaan haaveilla kirjailijuudesta. Alkuräjähdys tapahtuu ennen kuin eliölle vuosimiljoonien päästä syntyy sellainen tajunta, että se osaa selittää syntymänsä." 

Aika, taustat ja kulttuuri kuuluvat kolmen naisen kertomuksista. Kukin aikakausi on rosoinen ja ruma omalla tavallaan ja tätä heijastavat myös kieli ja tapa, jolla tarinat kerrotaan. Mediavaikuttajana ja esseistinä jo aikaisemmin tunnettu Hubara hallitsee esikoisromaanissaan kerrostumat, joista henkilökohtaiset historiat syntyvät.

Lyhyydestään huolimatta teokseen mahtuu paljon nykyhetkeen sijoittuvaa ohipuhumista, pinnallisia havaintoja ihmisten (naisten) ulkonäöstä ja monia muita äänekkään ja hälyisän poissaolon muotoja, joiden muodostamien jätekerrostumien läpi lukija saa hakea sitä, mikä on merkityksellistä. Selkeimmällä äänellä puhuu isoäiti, joka on kirjan nykyhetkessä jo kyllin vanha ollakseen pelkäämättä totuutta. Paradoksaalisesti hän on kuitenkin toisella puolella maapalloa kuin tyttärensä ja tämän raskaaksi tullut tytär. Hänet tavoittaa vain videopuhelu, jossa tyttärentytär sanoo hassulla korostuksella: "Sinusta tulee isoisoäiti."