Siirry pääsisältöön

Koko Hubara: Bechi

 


Koko Hubara: Bechi. 2021, Otava. 205 s.

Kolme äiti-tytär -suhdetta. Kolme erilaista tapaa yrittää suojata lasta siltä, mikä itselle on lähes ylivoimaista. "Mutta äidit - he vasta voivatkin olla väärässä."

Bechi on graduaan tekevä nuori helsinkiläinen nainen. Hänen äitinsä on Suomeen Israelista tullut jemeninjuutalainen, joka pakenee perheensä ahdistavuutta naimalla suomalaisen miehen. Hänestä tulee Suomessa kulttiasemassa oleva kirjailija, mutta hän haaveilee postikortissa näkemästään Pariisista eikä koskaan kohtaa tyttärensä katsetta. 

Puuttuva tai liiallinen läheisyys, se mitä ei koskaan sanota tai kuulla, nousee äitien ja tyttärien väliin, tyttärien ja maailman väliin. Ja ennen muuta: tyttärien ja heidän oman minuutensa väliin.

Muotokuva, jota sen kohde ja vastaanottaja ei avaa paketistaan. Kirja, jota sen kuvaama henkilö ei koskaan lue. Näillä toista kuvastavilla esineillä on teoksessa tärkeä roolinsa. Länsimainen psykologia kuvaa äidin usein peiliksi, joka rakkaudellisesti heijastaa lapsensa kasvua, mutta Bechin tarinan äidit ovat rikkonaisia tai peitettyjä peilejä. He vakuuttavat lapselleen ja itselleen, että lapsi on kaikki, mitä he ovat toivoneet, heidän sielunsa ja kaikkensa, niin kuin naisen osa vaatii, mutta kokevat elämän pettäneen heidät heidän todellisten, kätkettyjen haaveidensa suhteen. 

Nyt on Bechin vuoro ratkaista tämä naisille asetettu arvoitus, sillä hän on raskaana. Miehelle, jonka kanssa ei olisi oikeastaan halunnut edes seksiä, mutta suostui, koska ei halunnut olla epäystävällinen. Lisäksi on gradu. Se käsittelee aluksi autofiktiota, mutta sitten aihe alkaa tuntua Bechistä vieraalta. (Yksi kirjan monista ohimennen ladatuista sarkastisista kommenteista.) Hän löytää ranskalaisen feministifilosofi Élisabeth Badinterin tekstit, ja vaihtaa aihetta.

Badinterin mukaan rakkaus ja perhe ovat aktiivisia päätöksiä tai sopimuksia, eivät mitään "pakkosattumuksia", jotka seuraisivat naisen äitiysvietistä, joka on vain miesten rakentama kuvitelma. Ja miksi muuten koskaan ei puhuta isyysvietistä? 

"Vapaa valinta - se että sanoo ei tai kyllä vaikka omille vanhemmille tai lapsille - on se, mikä tuo perheen lähelle toisiaan."   - Tämä vain ei koske naisia, jotka ovat edelleen olemassa vain pitääkseen huolta erikokoisista miehistä, lapsista aikuisiin. Nainen pysyy statukseltaan aina lapsena ja on sidoksissa perheeseen, olemassa vain perheensä kautta. 

Bechi, 'huuto', on suvussa kulkenut kapinallisen äidin jo kerran aikaisemmin lapselleen antama nimi, vaikkei Bechi tätä tiedäkään. Hän ei tunne oman äitinsä traumojen varjostamaa lapsuutta Israelissa eikä lapsena naitetun isoäitinsä kätkettyä murhetta ja vielä kätketympää kapinaa. Kunnes tulee aika avata taulu paketistaan ja avata kirja hyllystä.

Tarinan alku on hyvin kaukana.

"Kirjat alkavat syntyä sinä hetkenä, kun aletaan haaveilla kirjailijuudesta. Alkuräjähdys tapahtuu ennen kuin eliölle vuosimiljoonien päästä syntyy sellainen tajunta, että se osaa selittää syntymänsä." 

Aika, taustat ja kulttuuri kuuluvat kolmen naisen kertomuksista. Kukin aikakausi on rosoinen ja ruma omalla tavallaan ja tätä heijastavat myös kieli ja tapa, jolla tarinat kerrotaan. Mediavaikuttajana ja esseistinä jo aikaisemmin tunnettu Hubara hallitsee esikoisromaanissaan kerrostumat, joista henkilökohtaiset historiat syntyvät.

Lyhyydestään huolimatta teokseen mahtuu paljon nykyhetkeen sijoittuvaa ohipuhumista, pinnallisia havaintoja ihmisten (naisten) ulkonäöstä ja monia muita äänekkään ja hälyisän poissaolon muotoja, joiden muodostamien jätekerrostumien läpi lukija saa hakea sitä, mikä on merkityksellistä. Selkeimmällä äänellä puhuu isoäiti, joka on kirjan nykyhetkessä jo kyllin vanha ollakseen pelkäämättä totuutta. Paradoksaalisesti hän on kuitenkin toisella puolella maapalloa kuin tyttärensä ja tämän raskaaksi tullut tytär. Hänet tavoittaa vain videopuhelu, jossa tyttärentytär sanoo hassulla korostuksella: "Sinusta tulee isoisoäiti."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...