Siirry pääsisältöön

Tekstit

Sirpa Kähkönen: Vihreä sali

  Sirpa Kähkönen: Vihreä sali. Otava 2021. 315 s. Kuopio-sarjan osa 9. Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn. Eletään joulunalusaikaa vuonna 1964. Nuoret lapsuudenystävykset Irene, Jaakko ja Leo, kuopiolaisen puutalokorttelin asukkaat, ovat tapahtumien keskipisteessä. Heidän elämänsä lähtevät uusille laduille dramaattisesti yhden pitkän päivän aikana, jota he muistelevat vuosikymmenten jälkeen. Tapahtumat koskettavat paitsi nuorten perheitä, myös kahta heidän elämäänsä lähellä olevaa perhettä. Kähkösen Kuopio-sarjaa lukeneet tunnistavat sarjan aikaisemmasta henkilögalleriasta ainakin Tuomen perheen. Kähkönen vangitsee kuvauksessaan sodassa traumatisoituneen sukupolven lasten todellisuuden, jossa lapset saavat vanhempiensa mielestä kaiken aivan liian helposti ja ovat pullamössöllä syötettyinä kasvamassa mihinkään kelpaamattomiksi vätyksiksi. Vanhemmat eivät havaitse, kuinka lapset kantavat heidän traumojaan. Tämä taakka tekee kaikki kolme nuorta eri tavoin epäkelvoiksi siihen elämään j

Rosa Liksom: Väylä

Rosa Liksom: Väylä. Like 2021. 266 s. Äänikirjan lukija: Anna Saksman. Rosa Liksomin uusin romaani kuvaa Lapin sotaa nuoren, 13-vuotiaan tytön näkökulmasta. Isä on rintamalla sotimassa, alaikäiset veljet ovat lähteneet rintamalle vapaaehtoisina ja jääneet sille tielleen. Kotona ovat enää tyttö raskaana olevan äitinsä ja karjan ja kotieläinten kanssa, kun venäläiset ovat hyökkäämässä ja väestö lähtee saksalaisten tukemana evakkoon Ruotsin puolelle. Setä ottaa huolehtiakseen äidin pääsystä Ruotsiin ja tyttö jää yksin ohjaamaan karjaa muiden, enimmäkseen keskenkasvuisten karjankuljettajien kanssa. Edessä on pitkä ja uuvuttava jalkapatikka. Nälkää, sairauksia ja sotatoimien pelkoakin suurempi hätä tytöllä on koko ajan äidistään, josta huolehtimisen isä on sotaan lähtiessään jättänyt hänelle. Sedän ja äidin tiet ovat eronneet kuulopuheiden mukaan jo heti Ruotsin puolelle päästyä. Äiti ei ole niin kuin muut. Hän makaa vuoteessa päiväkausia eikä reagoi ympäristöönsä. Hän saattaa mennä jokeen

Marko Järvikallas: Sano jotakin kaunista

  Marko Järvikallas: Sano jotakin kaunista: novelleja. Siltala 2021. 278 s. Äänikirjan lukija Krista Kosonen. Järvikallaksen viime vuonna ilmestynyt esikoisnovellikokoelma Mihin täällä voi mennä  oli varmaotteista kerrontaa, joka palkittiin mm sijoittumisella Helsingin Sanomien esikoisteoskilpailun palkintojenjaossa. Siinä missä esikoinen jäi vielä vähän värittömäksi, uusi kokoelma ottaa askeleen pitemmälle kohti outoja seutuja.  Uusissa novelleissa ihmiselämän pintaa raaputetaan vielä vähän syvemmälle. Vielä vähän tuskallisemmin. Novellit kuvaavat läheisiä ihmissuhteita ja niiden menetystä, puutteita tai vääristymiä. Identtisen kaksoissisaren kuolema, parisuhteen päättyminen, yksinäisyys parisuhteessa, vanhemman sairaus tai kuolema ja muut elämän käännekohdat ja hiertymät nousevat tarkasteluun lähietäisyydeltä. Henkilöt eivät tyydy hiljaiseen potemiseen ja kauas tuijotteluun. He repivät jäljelle jääneen elämänsä riekaleiksi, itsensä paljaiksi, muuttuvat jopa toisiksi ihmisiksi koettel

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto. Otava 2021. 379 s. "Jos romaanikirjailija pelaa unohduksella - luottaa siis siihen, ettei lukija muista kaikkea, ja luo näin avaruuden tunnun - runoilija tekee saman vaikeaselkoisuudella: kun runo ei parhaillakaan tulkintavälineillä aukea kaikilta osin, avaraa tilaa jää ymmärryksen takapihoille. Tämä avara on kirjallisuus itse."  "Sen sijaan että sanoisi moninainen tai runsas, tulisi sanoa minimalistinen maksimaalisella hajonnalla." Jukka Viikilän uusin teos ei hevillä alistu määriteltäväksi. Se on pohdintaa kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta rakenteineen, kirjallisuusinstituutiosta ja siinä menestymisestä, Finlandia-palkinnosta, paksuista romaaneista, unohdetuista kirjailijoista, lukijoiden toiveista ja kirjoittamisen strategioista. Tämän lisäksi tutkiskellaan mm sydänteknologian historiaa, musiikkia, elokuvaa, talousindeksejä, McIntosh-vahvistimien valmistamista New Yorkissa, ylellisyyskelloja, erilaisia huumeita, seksiko

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Hanna Brotherus: Ainoa kotini. WSOY 2021. 329 s. Äänikirjan lukija: Hanna Brotherus.   "Niin kauan kuin katson sukuni kuvaa etäältä, muut ihmiset näyttäytyvät niminä ja titteleinä. Tullessani lähemmäs näen, että jokainen on jonkun tyttö tai poika. Katson heitä ja itseäni kuin lintuparvea. En ole oksalla, vaan oksa on sisälläni ja sen ympärillä on lihani, vereni. Kova juurakko painaa olemassaoloni ydintä ja haluan ravistaa sen irti." 52-vuotias kirjailija ja koreografi-tanssija matkustaa Pariisiin muutamaksi viikoksi käydäkseen mielessään läpi suhdettaan itseensä ja perheeseensä. Matka on hänen ensimmäinen yksin tekemänsä matka. Ylipäätään kyseessä on ensimmäinen hänen täysin yksinään viettämänsä aika. Pariisiin hänet vie vanha valokuva, jossa hänen äitinsä on Pariisissa yhdessä oman äitinsä kanssa. Hän käy läpi suhdettaan vanhempiinsa ja sisaruksiinsa, tuntemuksiaan puuttuvasta rakkaudesta ja perheenjäsenten kyvyttömyydestä olla toisilleen läsnä, mutta myös hyviä asioita ja m

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita. Bazar 2021. 200 s. Suomentanut Sampsa Peltonen. Arabiaksi kirjoittava, suomalainen Hassan Blasim on armoitettu tarinankertoja. Hänen tarinansa ovat täynnä tarinoita, jotka poikivat yhä uusia tarinoita, kuten erityisesti hänen edellinen kirjansa Allah99  kertomusgalleriallaan osoitti.  Blasimin uusin kirja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä ollaan Mosulissa, kellokirkoksi kutsutussa dominikaaniveljeskunnan 1800-luvulla perustamassa kirkossa, jossa nyt toimii Isiksen kuulustelukeskus. Päähenkilöinä ovat Isisin joukkojen muonittaja ja hänen apupoikansa, vielä alaikäinen jesidinuorukainen, jonka Isis on ryöstänyt lapsena. Vanha mies kertoo pojalle iltaisin tarinoita kirkon historiasta rauhoittaakseen pojan mieltä tämän näkemien tapahtumien aiheuttamilta öisiltä painajaisilta. Blasim kuvaa Irakin todellisuutta, jossa silmitön väkivalta on vaarassa leimahtaa milloin tahansa kidutukseksi ja kuolemaksi.  Toisessa osassa pakolainen saapuu pohjoiseen onnel

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

  Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu. Otava 2021. 440 s.  "Onko meille jo näytetty voimaa ilman että olemme tienneet sen olevan voimannäyttö? Kivi odottaa. Hiekka odottaa. Vesi odottaa. Ne odottavat kärsivällisinä. Hiekka muistaa, kivi muistaa, vesi muistaa. Salama lyö. Tuli muovaa vedestä olennon, maasta esineen. Olemme sään lapsia. Veden, kiven ja hiekan lapsia." Sinisalo on jälleen tarttunut kuumaan aiheeseen. Hänen syksyn uutuutena ilmestynyt kirjansa käsittelee ilmastoa ja säätä. Sinisalon tuotannosta tutut tarinan rakennusainekset ovat läsnä: myyttinen taso, runsaat tietosisällöt ja digitaalikanavien käyttö. Ja arkeen tunkeutuva outous ja pelko. Tällä kertaa kaikki alkaa raamatullisesta ajasta. Kuulemme uuden, mukaansa tempaavan version Raamatun ehkä kaunokirjallisesti mielenkiintoisimmasta kertomuksesta, Joonan tarinasta.  Aikansa liikemiehen ja  Jahven  sivutoimisen profeetan Yonahin käsiin joutuu ihmeellinen esine, kivimäinen ukkoshuilu, johon puhaltamalla vanha nainen aav